Kivuliaita otteita

Rikot minut

Sinä et anna
kai milloinkaan anteeksi
ihmisyyttäni.

Silti rikon itseni
uudestaan jo huomenna.

© Tiia Kokkola

Otteessasi-luvun runojen puhujilla on vaikeuksia päästää irti. Puhujat eivät näe itsessään arvoa ilman toista ihmistä, josta kiinni pitäminen kuitenkin sattuu. Harkinta-runossa puhuja ja puhuteltava eivät uskalla päästää toisiaan lähelle, vaikka siihen olisi mahdollisuus: toisen iho lepää pöydällä 37,56 senttimetrin päässä, mutta välimatkaa ei olla valmiita ylittämään. Samoin Vastaisitko puhelimeen puolestani? -runossa puhuja jää vaille haluamaansa huomiota, mutta ei lähde tilanteesta. Odottaminen on yhtä aikaa turvallista ja repivää. Toisen kanssa on kuitenkin myös hetkiä, joina voi kokea itsensä ehjäksi, vaikka yksinäisyys on ratkonut saumoihin märkiviä haavoja. Puhuteltava ikään kuin aiheuttaa vaurioita ja korjaa niitä. Puhuja ei osaa päästää irti jännityksestään eikä tilanteesta. Runoissa on jotakin suloista ensirakkauden viattomuutta, vaikka puhuja selvästi jääkin vaille tarvitsemaansa.

Rankempia runoja samasta aiheesta ovat Tahto ja Kädelläsi. Väkivaltaisen kuvastonsa vuoksi. Tahto sensuroitiin vuosia sitten https://www.rakkausrunot.fi/-sivustolta(, mistä olin hyvin imarreltu). Runossa puhuja pysyttelee puhuteltavan vierellä, vaikka voi selvästi huonosti. Puhuja yrittää ilmaista tyytymättömyyttään, mutta puhuteltava vain kuuntelee tyynenä lasittunein silmin, räpäyttämättä. Tilanteesta irtautuminen pelottaa puhujaa, koska lähtemisen jälkeen hän olisi vain/ vapaa. Vapaus on liian suuri arvoitus ja riski.

Kädelläsi-runo on heijastuma hengellisestä kriisistäni opintojen aloittamisen jälkeen, mutta toki se voi kuvata myös ihmissuhdetta. Runossa puhuja pitää kiinni puhuteltavasta, vaikka ei saa osakseen mitään kaunista tai hyvää. Hän nukkuu kylmällä lattialla ja unetkin kertovat häpeästä.  Hän tietää itsekin olevansa puhuteltavan kovakouraisessa otteessa vain rosoreunaisena säpäleenä, mutta ei kuitenkaan suostu päästämään irti.  Kaikesta pahasta huolimatta puhuteltava tuntuu kiinni pitämisen arvoiselta.

Vapaus pelottaa myös Tänään minä lähden -runossa. Runo on syntynyt Pauliina Rauhalan Taivaslaulu -romaanin herättämien tunteiden pohjalta ja on sitten kuvaus hengellisestä yhteisöstä irtautumisen vaikeudesta. Puhuja haluaa irtautua tietävistä ilmeistä ja yhteisön virheistä, mutta ei oikeastaan tiedä, mitä tilalle tulisi. Yhteisö on tuonut puhujalle kuitenkin myös lasten naurua ja lämpimiä käsiä. Puhuja on yhtä aikaa varma ja epäröivä lähtemispäätöksestään. Hänen vapautensa olisi tyhjiö.

Luvun runoissa otteessaan pitävät myös muistot, vanhemman kiintymys ja epävarmuus. Joitakin tyhjiä sanoja -runo on kaipuun kuiskaus menneisyydessä tärkeältä tuntuneelle ihmiselle, jolle puhuja ei saanut kerrottua syvistä tunteistaan. Halu ja tahto -runossa puhuja pohtii, viihtyisikö hän paremmin itsensä kanssa, jos puhuteltavaa ei olisi. Tilanteen kaatuminen pelottaa häntä, ja hänen on vaikea antaa itselleen lupa tilanteelle heittäytymiseen. Ihmissuhteessa oleminen ei ole helppoa.

Minä olen (sinun lapsesi) on kirjoitettu äitienpäivänä. Runo kertoo lapsen tarpeista ja vanhemman toiveista lasta kohtaan. Runoon on vaikuttanut Gahlil Kibranin runon sävelletty versio, Kristiina Halkolan laulama Sinun lapsesi, joka kertoo siitä, että lapset ajattelevat lopulta omilla aivoillaan ja tekevät omat valintansa.  Lapsi on usein yhtä aikaa vanhemman unelmien täyttymys ja jotain enemmän ja vähemmän, Huoli ja Murhe/ Ilo ja Riemu. Runo pohtii toisten otteessa olemista hellemmin kuin luvun muut runot, mutta lukijasta riippuen se voi saada myös synkempiä sävyjä: Otetta pitävää vanhempaa kun ei voi kukaan valita.   Runon nimi Minä olen sisältää tarkoituksella myös raamatullisia sävyjä. Lastenkaltaistenhan on taivasten valtakunta. Toisaalta lapsi ei ole lapsi ilman aikuisia.

Otteessasi-luvun runot tarkastelevat pitkälti naisena olemista. Harkinta-runossa puhuja toteaa olevansa --nainen ja edes näin,/ vierelläsi/ jotain--. Tahto-runon puhuja pohtii olevansa lähtemisensä jälkeen vain libresse-paketti kylpyhuoneessa. Puhujien naiseus tai silkka ihmisyys rakentuu siis parisuhteen pohjalta, vaikka suhteessa oleminen olisikin epätyydyttävää. Naiseus edellyttää toista ihmistä. Paradoksaalisesti suhteessa muihin rakentuva ihmisyys on kuitenkin riittävää riippumatta muista ja ulkoisista odotuksista. Kiinni pitämisen ei tarvitse olla kivuliasta, mieluummin sen soisi hellivän.

Irti päästäminen on elämän hankalimpia haasteita. Vuosia sitten sain lohtua lauseesta ”parisuhteet päättyvät harvoin kuin seinään”. Otteessasi-luvun runojen puhujat ovat tavallaan kovin samastuttavia ja inhimillisiä. Samalla he kuitenkin repivät itseään pienemmiksi ja eivät tartu elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Niin ei tarvitsisi olla.

ks.  

Kristiina Halkola: sinun lapsesi eivät ole sinun. Albumilta Täytyy uskaltaa (1971). Love Records.

Gahlil Kibran: Sinun lapsesi eivät ole sinun (teoksessa Profeetta, 1923)

Tiia Kokkola: Satutuntien dialogeja (2017). Books on Demand.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013). Gummerus Kustannus.

Onnettomia leikkejä

"Hymyilen, vaikka murenen"'
Runosta Satutuntien tytär

Leikitäänkö onnellisia? on runokirjani ensimmäinen luku. Luvun runojen puhujat ovat todella tyytymättömiä ja he suhtautuvat elämään epäilevästi ja toivottomasti. Toisaalta he myös roikkuvat tilanteissa ja tunteissa, jotka eivät vie heitä parempiin vaiheisiin. Yhdellä adjektiivilla kuvailisin puhujia lohduttomiksi.

Toivottamassa tilanteessa roikkumista heijastavat runoista ehkä eniten eräänlainen kirjani nimikkoruno Satutuntien tytär ja loskaista suurkaupungin iltapäivää kuvaileva Riudus. Satutuntien tytär kohtaa entisen rakkaansa eron jälkeen, ja hymyileminenkin satuttaa tilanteessa hänen jännittyneitä kasvolihaksiaan. Entinen rakastettu katselee häntä ...jo nyt kuin ystävää/ kaipuun rippeet elämälle syöttäneenä. Riuduksen puhuja puolestaan suorastaan tuntee kädessään köyden, jonka hänen tämänhetkinen rakastettunsa on symbolisesti sitonut hänen käteensä. Runossa vilahtaa yksinäinen Hello Kitty -ilmapallo, jonka tosiaan näin vuosia sitten Helsingin rautatieaseman katossa.

Luvun runot heijastelevat toivottamassa tunnetilassa tai tilanteessa vellomisen lisäksi vuorovaikutuksen epätasaisuuksia. Riuduksen puhuja toteaa, että suhteen toista osapuolta ... naurattaa,/ kun minua ahdistaa. Puhuteltava hellii häntä, eikä kuitenkaan pidä lupauksiaan. Kokonaan puolestaan kertoo yksipuolisesta läheisyydestä, jossa puhuja kokee olevansa nukke, jonka vieressä on ihminen. Hän tuntee toisen ihon läpi verisuonia ja muistaa, ettei ...ole koskaan pitänyt verestä. Toisen lähellä ei ole hyvä olla.

Kasvot-runossa puhuteltava on koskettanut puhujaa, vaikka puhuja ei koe olleensa tilanteessa läsnä. Hän on kaupungissa, jossa on kasvottomia kahviloita ja jossa asui kerran/ Ihminen. Puhuja ei ole valmis uuteen alkuun. En ole varma, onko Ihminen hän itse vai joku muu. "Loppu" puolestaan on runo, jonka koen kuvaavaan samaa teemaa kuin Sannin Vahinko-kappale. Sanni tosin sanoi edellisessä Vain elämää -jaksossa, että hänen mielestään Vahinko ei edes kerro seksistä. Minun "Loppu"-runoni taitaa sen sijaan olla eroottisin tekstini. Se on syntynyt pari vuotta ennen kuin olen Sannin kappaleen kuullut. Minun runossani puhuja on antanut "testailla itseään" jo paljon ja tilannetta on edennyt ehkä parisuhde tai ainakin toive sellaisesta. Runon puhuja roikkuu nyt epämääräisessä suhteessa, jossa ei ole toivoa tulevasta. Hän hakeutuu toisen lähelle, jotta voi henkäistä tunteensa tämän kasvoille edes joskus. Puhuja haluaa unohtaa erosurunsa ja niin ilmeisesti puhuteltavakin, eivätkä he katkaise katkeransuloista tilannetta. Samaan aikaan puhuja toivoo, että vääristynyt ja pitkittynyt satu päättyisi ja joku muu sanoisi hänen puolestaan sen pituinen se - ihan niin kuin lapsena.

Luvun puhujat kokevat olevansa elämän sylissä varsin rusennettuja ja voimattomia vaikuttamaan tapahtumiin. Luvun nimikkorunossa puhuja seuraa voimattomana läheisestään, joka elää lasinsirujen ja rapakon keskellä eikä saa tarvitsemaansa myötätuntoa, mutta kieltää sen. Olen ajatellut puhuteltavan lapseksi, mutta se ei oikeastaan ole välttämätön tulkinta. Periaatteessa aikuinenkin voisi unohtua kevätilman keijujen ja lumienkeleiden maailmaan. Ole minulle turva on puolestaan runo, jonka puhuja haluaisi luottaa tilanteeseensa, mutta ei osaa. Hänen tunteensa taistelevat samalla, kun puhuteltava on tyyni ja puhaltaa hänen kehoonsa lempeitä eteläisen tuulen kuiskauksia. Puhuja on itselleen ankara ja toivoo, että puhuteltava rankaisisi häntä tappavista ajatuksista. Toivo rakkauden jatkuvuudesta ei tunnu riittävän puhujalle. Toisaalta hän on vihainen itselleen, kun ei jaksa toivoa.

"Leikitäänkö onnellisia?" on luku, jonka puhujille onnellisuus on nimenomaan leikkiä. He eivät kykene päästämään irti pelosta, vanhasta tai ihmissuhteesta, jonka mitat eivät riitä. Puhujat ovat kovin onnettomia, joskin
Ole minulle turva voisi periaatteessa johtaa myös onnellisempaan tilanteeseen, jos puhuja oppisia luottamaan puhuteltavaan. Luvun runot ovat suurimmaksi osaksi omasta elämästäni, sillä romanttisesta rakkaudesta on mielestäni helpointa kirjoittaa omien tunteiden pohjalta. Aika kovaa hintaa näistä runoista on valitettavasti saanut maksaa, mutta runot ovat myös kantaneet minua ja auttaneet jäsentämään myllerryksiä.

Sen pituinen se?

Ks.

Kokkola, Tiia 2017. Satutuntien dialogeja ( Books on Demand)

https://www.bod.fi/kirja/tiia-kokkola/satutuntien-dialogeja/9789523393707.html, s. 11-18.

Sanni 2016. Vahinko. Albumilta Sanni, Warner Music Finland.

Dialogeja saduttomasta maailmasta?

Runokirjani on pitkän ajan runoilun tulos. Ensimmäinen runo on syntynyt vuonna 2005 ja viimeisimmät vuonna 2016. Tuona ajanjaksona elämässäni on tietenkin tapahtunut todella paljon, ja runokirjassani onkin kaikkiaan 92 sivua. Eino Leinon päivän kunniaksi kerron teille nyt tarkemmin runokirjani sisällöstä.

"Tuulenneidon tanssi"on eräänlainen runokirjani esipuhe. Olisin voinut otsikoidakin sen epilogiksi, mutta en ainakaan tähän painokseen niin tehnyt. Olen kirjoittanut runon yläkoulun äidinkielen tunnilla, joten se on kokoelman vanhin runo. Muut runot ovat syntyneet vasta opiskeluaikoinani. Runo on kirjoitettu kalevalamitalla, ja edustaa kaltaiselleni kanteletytölle kaipuuta kansanperinteeseen, luontoon, menneisyyteen ja satumaailmaan. Omalaatuisesta muodostaan huolimatta runo on hieno johdatus muihin runoihini. Se kuvaa suloisen yksinkertaisesti sitä, että aina ei saa muiden huomiota ja hyväksyntää, vaikka kuinka haluaisi. Elämä ei ole satuja, vaikka se ulospäin siltä vaikuttaisikin - ei vaikka olisi Tuulenneito.

"Leikitäänkö onnellisia?" -luku on hieman provokatiivinen alku kirjalleni. Runojen puhujille on tyypillistä se, etteivät he jaa jotakin tunnekokemusta runon toisen henkilön kanssa. Tämä kokemus voi olla esimerkiksi onnellisuus, ihailu, tyytyväisyys tai eteenpäin meneminen. Onnellisuus tilanteessa vaatii runojen puhujilta ponnistelua ja esittämistä, eikä se siksi ole aitoa. Puhujat ovat myös huolissaan ja tyytymättömiä. Toisaalta puhujille on tyypillistä myös todellisuuden kieltäminen ja sen pakeneminen. He haluaisivat elää satujen maailmassa, mutta eivät tavoita sen tunnelmaa.

"Otteessasi" on lukuna vielä edellistä lukua synkkäsävyisempi. Luvun runojen puhujat pitävät kiinni ihmisistä ja tilanteista, jotka eivät vastaa heidän tarpeisiinsa. Toisaalta he pelkäävät vapautta ja muutosta. He sitovat minuutensa toiseen ihmiseen, rakkauteen tai uskonnolliseen vakaumukseen. Äidin ja vauvan suhteesta kertova "Minä olen (sinun lapsesi)" -runo on erottuvin poikkeus luvun muiden runojen keskellä. Vai onko sittenkään?

"Kylmää elämää" -luku on vielä edellisiäkin lukuja synkempi osa kirjaani. Runot heijastelevat maailmantuskaisinta vaihettani yhteiskuntatieteiden opiskelijana. Runojen puhujilla on vahva kokemus riittämättömyydestä. He kokevat, että eivät koskaan tule täyttämään ulkoapäin tulevia vaatimuksia. Toisaalta puhujista tuntuu, että he eivät saa pysähtyä tutkimaan ja hengittämään elämää kaikkien vaatimusten ja kiireen keskellä. Aino Suholan "Rakasta minut vahvaksi" -kokoelma (1991) on vaikuttanut runoihini ja erityisesti tähän lukuun voimakkaasti. Suhola kuvailee maailman painoa viattomien ihmisten hartioilla todella sykähdyttävästi. Toisaalta "Kylmää elämää" päättyy toiveikkaasti "Kaipuu"-runoon. Ehkäpä maailman pilaavilla, vaativilla ihmisillä on potentiaalia myös maailmaan muuttamiseen?

Halusin runokirjaani myös lempeän ja toiveikkaan luvun. Siltä pohjalta syntyivät "Sitruunaperhosia ja leskenlehtiä" -luvun runot yksitellen ja pitkän ajan kuluessa. Runojen puhujille yhteistä on kokemus riittävyydestä maailman vaatimusten keskellä ja ennen kaikkea niistä huolimatta. Runojen puhujat ovat kulkeneet hankalien aikojen läpi, mutta nyt maailma silittää heitä lempeästi. Maailma ei ole satua, mutta se tuntuu hyvältä. Erilaisuus suhteessa ulkoapäin annettujen kriteerien mukaiseen ihmiseen ei olekaan este onnelle. Onnen takana on kenties myös ripaus rohkeutta. Onneen ei tarvinnutkaan kulkea satukaavaa pitkin.

"Viimeisten sanojen huoneissa" -luku on paluu runokirjani synkemmille poluille. Olen liikuttunut yllättävistä kuolemista runokirjani syntyvuosina niin monia kertoja, että kuoleman sivuuttaminen runokirjassani olisi teeskentelyä. Runojen puhujien kohtaamat läheisten kuolemat ovat yleensä yllättäviä ja ne jättävät jälkeensä surua, ikävää ja kysymyksiä. Toisaalta kuolema voi olla runoissani myös eräänlainen metafora ajan kulumiselle ja elämän arvaamattomuudelle. Kuolemaan liittyy myös jumalallisia, voittamattomia sävyjä. Kaikesta surusta ja ikävästä huolimatta runojen puhujilla on halu jatkaa elämää. Ennen kaikkea runoissa on myös valtavasti rakkautta tai ainakin sen kaipuuta.

"Enää ei tarvitse itkeä" -luku on pilkottu irti lähinnä "Viimeisten sanojen huoneissa" -luvusta, koska siitä meinasi tulla suhteettoman laaja.  "Enää ei tarvitse itkeä" -luku kuvaa haastavista tilanteista selviytyneitä ihmisiä ja heidän tunteitaan. Runojen puhujat ovat siirtyneet surun vaiheesta toiseen, antaneet anteeksi tai uskaltaneet jättää taakseen ihmisiä, jotka eivät enää kannattele. Runon puhujat ovat tyytyväisempiä kuin kirjan ensimmäisten lukujen puhujat. He ovat hyväksyneet elämänvirran ja kelluvat siinä kuitenkin kädet tiukasti ruorissa. He luottavat parempiin aikoihin.

"Rakkauden harmoniaa" -luku on minulle paradoksaalisesti sekä omakohtaisin että omasta elämästäni irrallisin luku. Luvussa on muutama runo suoraan omasta elämästäni. Siinä on kuitenkin myös esimerkiksi heijastuksia kesätöistäni sotamuseolla. Runot kuvaavat rakkauteen sisältyvää pelkoa rakkauden loppumisesta. Puhujat ovat yhtä aikaa pelokkaita ja toiveikkaita. He kuitenkin valitsevat toivon.

"Levähdyspaikan laulu" -runo on runokirjani prologi. Kirjoitin sen junamatkalla, kun rakas opiskelukaupunkini jäi taakse. Runon säkeisiin punoutuvat kaikki opiskeluaikoinani kohtaamani pelot, surut, riemut ja ilot. Runo tekee kunniaa muille runoilleni ja raskaille ja hykerryttäville kasvun vuosilleni. Siksi se onkin minulle ehkä runoistani kaikkein rakkain. Runossa on myös jotakin universaalia ja uskoakseni jokainen tulkitsee sitä eri tavoin omista lähtökohdistaan. Elämä ei ole satua, mutta sadunomaisia sävyjä siinä voi olla, vaikka vastaan tulisi mitä.

Oletko jo lukenut kirjani? Oletko huomannut, mistä lukujen nimet tulevat? Haluatko kuulla jonkin runoni taustasta lisää? Tarkoituksenani on kirjoittaa seuraavaksi jokaisesta luvusta erillinen blogiteksti, joten voit esittää minulle toiveita.

Viittaukset
Suhola, Aino 1991. Rakasta minut vahvaksi. Atena, Jyväskylä.

Keille kirjani on omistettu?

"
...Minä rakastan sinua,
rakastan suoria sanoja,
Idän Ihmeitä,
loputtomia kahvitaukoja,
outoja riemuja
ja avaraa sydäntä."  

Minulla on elämässäni lukuisia ihmisiä, joille olisin voinut omistaa kirjani. Olisin voinut omistaa kirjani vanhemmilleni, jotka ovat tukeneet lukuisia vaiheitani ja jotka ilokseni elävät edelleen yhdessä 27 aviovuoden jälkeen. Olisin voinut omistaa kirjani myös pikkusiskolleni, joka on minulle yhtä aikaa ylpeyden ja huolen aihe. Siskohan teki runokirjaan myös upean kuvituksen. Olisin voinut omistaa kirjan myös jollekulle esikuvistani kuten Iisalle, Jarkko Martikaiselle tai Paula Vesalalle. Alusta asti tiesin kuitenkin, että omistan kirjan ystäville - niille ystäville, jotka ovat kulkeneet kanssani ja tukeneet niissä tunteissa ja tilanteissa, joista runoni kumpuavat.

Olen omistanut kirjani viidelle ystävälle, joiden nimet löytyvät kirjastani. Nämä eivät suurelta osin juurikaan tunne toisiaan. Kaksi omistuksen osakseen saaneista ystävistä on rinnakkaisluokkalaisiani jo peruskouluajoiltani. Pidimme erityisesti lukioaikoinani illanistujaisiani, joissa söimme hedelmäsalaattia ja vaniljakastiketta ja nauroimme kyyneleet silmissä. Heidän kanssaan olen kuunnellut "Aikuisen naisen" täysi-ikäisyyden kunniaksi kolme kertaa samana vuonna. Molemmat olen tuntenut alakoulusta asti, mutta yläkoulussa ystävyytemme vahvistui. Kolme muuta ystävää ovat tulleet elämääni yliopisto-opintojen myötä. Yksi on teologi, jonka kanssa keskustelemme ihmisyydestä ja hengellisyydestä ja arjesta ties kuinka monetta vuotta. Toinen on kollegani, jonka kanssa olemme yhtä aikaa todella samanlaisia ja täysin erilaisia ihmisiä. Hänen kanssaan jaan arkeani. Kolmas on "sisareni" seurakunnan toiminnasta opiskeluajoilta. Kaikkien viiden ihmisen kanssa olen kohdannut sattumalta. Toisaalta olen tainnut olla myös tutustumisessa varsin aloitteellinen osapuoli.

Viisi ystävääni asuvat eri paikkakunnilla. Kaksi heistä asuu Varsinais-Suomessa, yksi Kaakkois-Suomessa, yksi Pirkanmaalla ja yksi minua lähellä Keski-Suomessa. Opinnot, työt ja kumppanit ovat kuljettaneet meitä moniin suuntiin. Etäisyyksistä huolimatta ystävyytemme on kestänyt. Se on elänyt kunnioituksesta, toisen kuuntelemisesta, jakamisesta ja suunnan hakemisista, kasvusta. Luottamus on ollut keskeinen osa näitä kaikkia ihmissuhteita. Kuten kirjassani mainitsen, nämä ihmiset tietävät minusta paljon ja kuitenkin kulkevat mukana.

Näiden viiden ihmisen kanssa olen kokenut kaikenlaista. Etenkin yhden kanssa olen katsellut lastenohjelmia, käynyt MM-ralleissa ja tuulettanut päästessäni autolla korkealle mäelle. Toisen kanssa olen välillä päässyt ihan omalle taajuudelle, jonka hauskuutta kukaan muu ei ymmärrä, ja välillä olen avautunut itkien yhteisellä aamukahvihetkellä. Kolmannen kanssa en osaa puhua puhelimessa alle tuntia. Neljännen kanssa voimme kuunnella järkyttävää musiikkia ja suunnitella reissua Tuuriin enemmän ja vähemmän vakavissamme. Yhteyden kokemus on vahva ihan kaikkien viiden kanssa.

Omistin kirjani ihmisille, joiden kanssa olen kokenut ja koen etäisyydet ja elämäntilanne-erot voittavaa yhteyttä ja välittämistä. Kenelle sinä omistaisit runokirjasi? Millaisista syistä runokirjan voisi omistaa juuri sinulle?

"...Ole aina rohkea
ja ole tässä,
rakas ystäväni,
yksi oma  maailmani,
…"

Viittaukset

Runoni "Kiitos"(2017). Julkaistu runokirjassani Satutuntien dialogeja (2017, Books on Demand)

https://www.bod.fi/kirja/tiia-kokkola/satutuntien-dialogeja/9789523393707.html

Ei-toivotut runot?

"...Nuori tyttö kyseli: 'et kai enää laula kuolemasta? Kai lopetat ei-toivotut laulut?'
Luulin, että laulan vaan siitä, mitä täällä tulee vastaan.
Vai teinkö ei-toivotut laulut?..."
Jarkko Martikainen: Ei-toivotut laulut

Runokirjani nimi on "Satutuntien dialogeja". Kannessa pitkätukkainen tyttö hyppelee mekossaan sateenvarjo käsissään sateenkaarensävyisen sateen alla. Rakastuin siskoni taiteilemaan kansikuvaan jo luonnosvaiheessa ja kirjan nimikin on ollut tiedossa jo vuosia. Pelkän ulkoasun perusteella runokirjani voi vaikuttaa jopa lastenkirjalta, mutta sitä se ei ole. Kirjan nimi on pikemminkin itseironinen kuin varsinaista teosta kuvaava.

Minä rakastan kotimaista  pop/rock-lyriikka. Teini-ikäisenä vuorasin huoneeni oven netistä tulostetuilla laulujen sanoituksilla. Yhä edelleen kuuntelen melkein pelkästään kotimaista musiikkia, koska sanoituksilla on minulle niin suuri merkitys. Siksi halusin aloittaa runokirjani laadukkaalla kotimaisen musiikin sitaatilla.

Siteeraukseni kohteeksi pääsi suosikkini Jarkko Martikainen. Siteerasin "Ei-toivotut laulut"-kappaleesta useita säkeitä, melkein olisin voinut siteerata koko laulua. "Ei-toivotut laulut" kuvaa hienosti niitä tuntoja, joita omien runojeni kanssa käyn läpi. Laulussa kertoja kuvailee kuinka hänen on toivottu laulavan kevyemmistä aiheista. Esimerkiksi kuolema on liian painava teema lauluun. Minä koen olevani romantikko ja rakastin alakoulussa satutunteja. Silti minun runoissani käsitellään esimerkiksi takertumista, eroa, riittämätöntä vanhemmuutta, sairastamista ja kuolemaa. Taiteeni lähde ei siis pulppua lainkaan hellivimmällä virralla.

Runojeni takana on kuitenkin myös kauniimmin solisevia sävyjä. Runojeni puhujat yrittävät, rakastavat ja toivovat kaikkien synkkien tapahtumien ja tunteiden takana. Martikainen kuvaa tätä upeasti laulussaan toteamalla: "Niistä, jotka yli jäi tai kiiltävistä kuvista pois kannettiin/ teen ne ei-toivotut laulut". Kauneuden ja karuuden rinnakkaiselo ja sen kuvaaminen kiinnostaa minua syvästi. Se on sinänsä aika luonnollistakin, kun olen ammatiltani sosiaalityöntekijä. Minä vain näen karuissakin tilanteissa ja kohtaloissa ihmisyyttä ja usein jopa potentiaalia parempaan. Minä myös ymmärrän, että elämässä mikään ei ole itsestään selvää. Elämä ei ole satua, vaikka kuinka haluaisi. Elämä on usein kaikkea muuta.

Runokirjani on julkaiseminen on ollut todella jännittävä prosessi. Erityisesti minua pelotti kertoa siitä vanhemmilleni, koska kirja näyttää ajattelustani aika herkkiä ja synkkiäkin sävyjä. Se on myös aikamoinen kollaasi monisävyisistä vuosistani nuorena, itsenäistyvänä aikuisena. Juuri siksi kirja on kuitenkin julkistamisen arvoinen. Elämä on ilon tunteiden lisäksi myös synkkää ja aika raakaakin välillä. Kaiken keskellä on kuitenkin rakkautta ja halua tulla rakastetuksi. Minusta se on aika kaunista. Kyllä niinä karuinakin hetkinä voi hypellä sateenvarjon alla pitkässä mekossa. Kyllä niinä karuinakin hetkinä saa muistella, kaivata ja toivoa lempeitä satutunneilla kuultuja dialogeja.

© Kuvat Niina

Viittaukset
Jarkko Martikainen: Ei-toivotut laulut (albumilta Koirien taivas, Sakara Records 2014)

Mistä kirjaani voi ostaa?

Julkaistessani kirjaani tiesin, että voin julkaista kirjani sekä e-kirjana että painettuna kirjana. Tiesin myös, että kirja tulee olemaan kirjakauppojen ja verkkokauppojen sekä kirjastojen tilattavissa (ks. Elisa Kirja 2017 ja Bod 2017). Silti minulle on tullut yllätyksenä, että kirjaa myy moni tuttuakin tutumpi kauppa. Tässä lista kirjakaupoista, joista kirjaani voi ostaa:

 Painettu kirja

• Books on Demand
• https://www.bod.fi/kirja/tiia-kokkola/satutuntien-dialogeja/9789523393707.html (16 €, painettu kirja, hinta ei sisällä toimituskuluja)
• Prisma
• https://www.prisma.fi/fi/ProductDisplay?storeId=11851&errorViewName=ProductDisplayErrorView&productId=24966555&urlRequestType=Base&langId=-11&catalogId=11202(15,32 €; painettu kirja; nouto myymälästä 0 €, jos tilaa tuotteita yli 65 €; kotiin toimituskulut) 
• Suomalainen kirjakauppa
• http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/satutuntien-dialogeja-p9789523393707--77# (17,95 €; painettu kirja, ilmainen toimitus kirjakauppaan ja kanta-asiakkaille myös postiin)
• Adlibris
• http://www.adlibris.com/fi/kirja/satutuntien-dialogeja-9789523393707 (15,80 €, painettu kirja, ilmainen toimitus yksityishenkilöille)
• http://cdon.fi/kirjat/tiia_kokkola/satutuntien_dialogeja-40419031 (15,80 €, painettu kirja, liittymällä CDON+ -ohjelmaan saa kirjan ilman postikuluja)
• Ebay.de
• http://www.ebay.de/itm/Kokkola-Tiia-Satutuntien-dialogeja-/311869694316 (13,94 €, painettu kirja) 

 E-kirja

• Elisa Kirja
• https://kirja.elisa.fi/ekirja/satutuntien-dialogeja (5,90 €, e-kirja)
• Amazon
• https://www.amazon.co.uk/Satutuntien-dialogeja-Finnish-Tiia-Kokkola-ebook/dp/B0728CLS8P/ref=sr_1_1_det/260-6643074-9028028?s=books&ie=UTF8&qid=1496122045&sr=1-1#productPromotions (2,49 €, e-kirja)
• https://www.amazon.co.jp/Satutuntien-dialogeja-Tiia-Kokkola/dp/9523393707 (￥ 2,024, e-kirja)
• Google Play
• https://play.google.com/store/books/details?id=Rz8kDwAAQBAJ&rdid=book-Rz8kDwAAQBAJ&rdot=1&source=gbs_atb&pcampaignid=books_booksearch_atb (tarjous: 2,48 €, e-kirja)
• !ndigo
• https://www.chapters.indigo.ca/en-ca/books/satutuntien-dialogeja/9789515686190-item.html ($ 3,99, e-kirja)
• Bol.com
• https://www.bol.com/nl/p/satutuntien-dialogeja/9200000078326421/ (2,99 €, e-kirja)

Oletko jo tilannut kirjani? Millaisia kokemuksia tilaamisesta on?

On aika jännittävää, että kirjani voi noutaa Prismasta. Samaten on jännittävää, että kirjaa voi ostaa Japanista käsin paikallisella rahayksiköllä.

Kirjoitathan tilaamisen jälkeen arvostelun kirjakaupan sivulle. Niin kirjani voi saada lisää näkyvyyttä :).

Antoisia lukuhetkiä!

 

Tietoa kirjan julkaisusta

Elisa Kirja 2017. ks. linkki http://www.kirjoitaitse.fi/
Bod 2017. ks. linkki https://www.bod.fi/kirjailijat/kirjan-julkaisu.html

"Ettet eläis enää nimimerkillä" -

Miten Satutuntien dialogeja -runoteos syntyi?

"...

Tämä ei ole satu,
tämä on unelma;
Tämä on todellisuus,
tämä on rohkeutta!

..."

Runosta Kevät

Satutuntien dialogeja (2017) on esikoiskirjani, jonka julkaisin omakustanteisesti Books on Demand -palvelun kautta. Unelma runokirjasta on elänyt jo pitkään. Aloin koota keltaiseen ruutuvihkooni kertyviä runoja Word-dokumenttiin muistaakseni vuonna 2010, kun vasta aloin panostamaan runojen kirjoittamiseen. Runokirjan nimi on ollut tiedossa jo vuosia ja runojen määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Sykäyksen tuumasta toimeen tarttumiselle antoi Maaretta Tukiaisen "Hyvän mielen taidot" - kirja (2016) noin vuosi sitten.


Tunteella ja taidolla

Minä olen pitänyt kirjoittamisesta ala-asteelta lähtien. Kirjoittaminen ja musiikki ovat ne kaksi taiteenlajia, joihin olen jaksanut panostaa, vaikka suoriutumiseni juuri näissä lajeissa ei ole koskaan ollut mitenkään ylivoimaista. Ensimmäisiä runoja kirjottelin päiväkirjaani yläkoulussa. Runot eivät peruskouluaikoinani olleet mitenkään merkittävä osa arkeani, mutta pidin niiden laatimisesta. Siksi ei oikeastaan ole yllättävää, että harrastus vei myöhemmin mennessään.

Säännöllisempi runoilu alkoi vuonna 2009, kun olin muuttanut pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin. Runoni olivat tuolloin pitkälti raskaidenkin tunteiden ja  kokemusten purkamisen keino. Yhden runon kirjoittamiseen meni usein vähintään matka Helsingistä kotipaikkakunnalleni ja takaisin. Yhden runon koostamista varten kokosin usein ruutuvihkoni sivulle suosikkikappaleideni lyriikoiden pätkiä, jotka toimivat inspiraationani. Ajattelin olevani runoilijana varsin taitava, mutta hain vahvistusta julkaisemalla runoja https://rakkausrunot.fi/ -sivustolla nimimerkin (https://rakkausrunot.fi/runoilijat/tahtikuvio) takaa yksi runo kerrallaan.  Vasta jos runoni sai kommentteja, lisäsin sen eräänlaisen Word-muotoiseen runokirja-aihioon. Ystäväpiiristäni olen näyttänyt runojani ennen kirjaprojektin aloittamista vain muutamille.

Helsinki-ajan runovihko

Opiskeluaikoinani ja valmistumiseni jälkeen vuosina 2010-2016 runoja syntyi verkkaiseen tahtiin mutta runsaasti. Kirjoittelin niitä yleensä bussimatkoilla. Tahtini nopeutui alkuaikoihin nähden huomattavasti, ja nykyään yhdellä matkalla syntyy yleensä vähintään yksi runo. Pyrin kirjoittamaan runoni käsin ruutuvihkoon, mutta muutamia on syntynyt kynän puutteessa myös kännykän muistiinpano-sovelluksella. Runot alkavat usein yhdestä mieleen tulevasta lauseesta.

Runoni kumpuavat yleensä kohtaamisista ja tilanteista heräävistä tunteistani ja ajatuksistani. Runoni heijastelevat kokemiani tapahtumia ja tunteita, mutta en aina kirjoita omalla suullani. Olen runoilijana vähän kuin Happoradion Aki Tykki sanoittajana: osa runoistani kertoo omasta elämästäni mutta kuvaan myös läheisteni kohtaamia tilanteita (Kostiainen 2017).  Erityi

sesti runoni heijastavat herkkyyttäni ja empaattisuuttani. Jossakin määrin ne kertovat myös opiskelemastani alasta sosiaalityöstä, koska siinäkin on kyse haastavien ja herkkien tilanteiden kohtaamisesta. Minulla on nykyään vahva luotto taitooni runoilijana, ja voinkin todeta, että Satutuntien dialogeja on tunteiden ja taidon pohjalta syntynyt teos ihmisyyden moninaisista sävyistä.

Runokirjan julkaiseminen osana omaa hyvän mielen taitojen vahvistamisprojektia

Runokirjan julkaisemisen suunniteleminen alkoi konkreettisesti viime kesänä. Pohdiskelin elämääni tuolloin muuton jälkeen paljon muutenkin ja luin Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen taidot -kirjaa. Kirjassa on kuvattu 53 erilaista mielen taitoa, jotka lisäävät mielen joustavuutta. Kirjan 6. taito on Oman potentiaalin hyödyntäminen. Taitoa kuvaavassa luvussa on tehtävä, jossa kootaan käsikarttamaisesti "varantokaavioon" oman toiveen ympärille sen toteuttamista edistäviä asioita. Valitsin omaksi toiveekseni runokirjan julkaisemisen. Siitä se ajatus sitten lähti.

Varantokaavioni supistettu versio

Varantokaaviooni löysivät taionomaisesti piirtävä siskoni ja työkseen muun muassa oikolukuja tekevä ystäväni. Olin myös perehtynyt Books on Demand -palveluun jo joskus aikaisemmin, ja otin sen osaksi kaaviota, koska näin sen realistisimpana vaihtoehtona kirjan julkaisemisessa. En ollut koskaan kertonut sisarelleni runoharrastuksestani, mutta hän suostui kirjan kuvittajaksi varsin mielellään. Oikolukijan löysin ystäväpiiristäni muutaman kieltäytymisen jälkeen. Viimeisen vuoden ajan olen lähinnä odottanut kirjan kuvituksen ja oikoluvun valmistumista, tehnyt korjaukset ja luonut itselleni omat runoilijasivut Facebookiin.

Tukiaisen kirjan hyvän mielen taidoista olen hyödytänyt projektini aikana myös Toivon vaalimista. Kesäkuun alussa saankin vuoden jälkeen avata kirjeen, jonka kirjoitin itselleni onnittelukirjeenä onnistuneesta projektista. Myös kirjassa esitellyt Tahdonvoima-taidot ovat olleet merkittävässä osassa, koska kuluneen vuoden aikana eri vaiheiden odottelu on vaatinut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Varsinainen kirjan julkaiseminen on puolestaan haavoittuvuuden paljastamista suurimmallaan. Olin lukenut, että laulaja Sannin lyriikat ovat kuin hänen päiväkirjastaan (Vehmas 2015). Sannin rohkeus rohkaisi minua kovasti kuten myös laulaja Iisan Tom of Finland -elokuvasta inspiraationsa saanut "Nimimerkillä"-kappale. Minä halusin tehdä tässä projektissa itseni näkyväksi. En halunnut elää taitoineni enää nimimerkin takana  Harrastukseni onkin tullut kevään aikana yhä näkyvämmäksi ja se on tuonut hymyn huulilleni monta kertaa. Kyllä tähän siis kannatti lähteä!

Loppusilauksen jälkeen
Books on Demand on siinä mielessä hyvä palvelu, että sen kautta sekä e-kirjan että painetun kirjan julkaiseminen on todella edullista. Itse maksoin julkaisemisesta noin 70 euroa. Toisaalta palvelun kautta sain kirjani myyntiin useisiin verkkokirjakauppoihin ja e-kirjakauppoihin ilman, että minun täytyi ottaa itselleni myyntikappaleita. Kirjaani painetaan Saksassa sitä mukaa, kun tilauksia tulee. Käytännössä ajoin kirjani PDF-muotoisena BOD-palveluun, hyödynsin valmista kansimallia ja tilasin sekä e-kirjan että painetun kirjan. Odotin kirjan ilmestymistä ensin painettuna kirjakauppoihin ja sitten e-kirjakauppoihin noin kaksi viikkoa. Kärsivällisyyttä siis tarvitsin myös viime hetkillä.

Nyt kirjani on viimein totta. Itsellänikin on pian oma kappale. Tuntuuhan tämä todella hienolta. Nyt alkaa uudenlainen vaihe, jossa runoni keskustelevat lukijoiden ja muiden tekstien kanssa. Toivottavasti luet kirjani ja kerrot mielipiteesi siitä joko suoraan minulle tai esimerkiksi verkkokauppojen arvostelujen kautta!

Mielenkiintoisia runohetkiä!

Kiitollisena,

Tiia Kokkola
Satutuntien tytär

Lähteet ja viittaukset
Books on Demand. https://www.bod.fi/

Iisa: Nimimerkillä https://open.spotify.com/track/4MfR98AnxRfTgZteiErRPK

Kostiainen, Pasi 2017. Isyys mullisti Aki Tykin elämän – omisti laulun pojalleen: ”Ilon ja ylpeyden tunteet ovat päivittäisiä”. Ilta-Sanomat 5.2.2017. http://www.is.fi/viihde/art-2000005073813.html

Rakkausrunot.fi

Schildt, Saku 2017. Iisa tiedottaa suunnitelmistaan – Tom of Finland -elokuvan inspiroima single julkaistaan ensi viikolla. Soundi 23.1.2017. http://www.soundi.fi/uutiset/iisa-tiedottaa-suunnitelmistaan-tom-of-finland-elokuvan-inspiroima-single-julkaistaan-ensi-viikolla/

Tukiainen, Maaretta 2016. Hyvän mielen taidot. PS-kustannus, Jyväskylä.

Vehmas, Ilona 2015. Laulaja Sanni: Sanoitukset ovat päiväkirjani. Iltalehti 13.2.2015 http://www.iltalehti.fi/popstars/2015021319178463_ps.shtml